Raskausajasta

Koko raskauden ajan ulkoilin paljon koirien kanssa. Noin puolivälissä alkoi helpottaa siihen mennessä lenkeillä vaivannut heikotus, ja pystyin tekemään taas tunninkin lenkkejä :) Sitten alkoivatkin vaivata liitoskivut alavatsalla ja häpyliitoksessa viikolla 26. Aluksi ne hidastivat menoa aika tavalla ja vatsaa särki jos rasitti itseään liikaa.

 Mutta mitä pidemmälle raskaus eteni, sen paremmassa kunnossa mä olin :) Sain nauttia loppuodotuksesta kaikessa rauhassa kotona, kun jäin kuukauden ennen äitiyslomaa lomalle töistä. Vapauteen tottui nopeasti ja tekemistä riitti kahden koiran, kodinhoidon ja vauvanvaatteiden pesun ym kanssa.

 

Liitoskivut helpottivat loppua kohden ja kuntoni puolesta jaksoin tehdä yli tunninkin lenkkejä. Eihän ne kivut toki kokonaan loppuneet, mutta niihin tottui myös. Viimeisillä viikoilla alkoi meno olla hidasta, mutta kyllä eniten edellen nautin ihanista lenkkisäistä :) Viimeisen kuukauden oli mieskin lomautettuna, ja yhdessä ulkoiltiin paljon. Se oli oikeen kiva, koska mies ei muuten ole ollut mitään lenkkeilijätyyppiä, vaikka treenaakin. Hyviä muistoja meidän vikoilta lenkeiltä ennen pikku-Miksua  :)
Myös parin ihanan työkaverin kanssa tehtiin yhteislenkkejä ja ihmeteltiin mun kasvavaa masua ja "sukkapuikkokipuja" jotka iski loppuviikoilla vähänväliä mut kaksinkerroin kävellessä :D

 37+3

Vanhempi kuva viikolta 28 :) Sori surkea laatu.

Viikkoa en muista, mutta vielä vanhempi kun tuo edellinen...

Loppua kohden poika oli kova riehumaan mahassa klo 22-24 aikoihin, ja syntymän jälkeen hänellä oli sama rytmi :) Tällaisen iltariehumisen tuloksena synnytyskin lopulta lähti vauhtiin. Mutta siitä sitten pian enemmän :)

Raskausaika oli ihanaa :) En maltakkaan odottaa, että tulisi pian jo toinen! :D No ei vaan, jos pääsen nyt opiskelemaan niin voi olla että Miksu saa vielä sisarusta odottaa. Mutta mulla kaikki sujui varsinkin loppua kohden hyvin. Kipuihin olin asennoitunut jo, joten niiden en antanut häiritä. Ne kuuluvat asiaan, kun keho on koetuksella. Tunsin itseni toki hirveäksi ryhävalaaksi, mutta raskaus oli jännittävä matka, ja olen kiitollinen että sain kulkea sen ja tuntea itseni elinvoimaiseksi ja terveeksi kokoajan. Kehoni teki tehtävänsä, ja kasvatti sisällään tämän pienen ihmeen, sitä on vaikea uskoa vieläkään :)

Sori sekava päivitys ja kuvatkin ihan päättömässä järjestyksessä. On hankala kirjoittaa ja imettää samaan aikaan ;) Me lähdemme nyt tämän pikku höpönassun kanssa mun vanhemmille, jotta pääsen taas tukanpesuun :D Mies kun on flunssassa niin ei halua vauvaa tartuttaa hoitamalla häntä silläaikaa. Välillä pitää kyllä sylissä mutta kun meinaa vallan naamalle aivastaa niin ei ole kiva... Mutta Miksu tykkää, kun pääsee katsomaan mummia :)