Oireettomana mennään...

Täällä raskausoireita ei ole liiemmin ilmentynyt, ja se vähän mietityttää.

Tällä hetkellä:
-rinnat arat
-alavatsa arka ja pikkuisen turvoksissa
-välillä pientä jomotusta tai vihlaisuja alavatsassa
-lämpöä edelleen, tosin lääkäri ei arvellut sen liittyvän raskauteen/ loppukiertoon. Kun mulla ei sellaista oo aiemminkaan loppukierosta ollut, ja nää oireet kuitenkin alkoi jo hedelmöityksen aikoihin, jolloin raskaushormonia ei vielä ollut veressä.

Mulla EI ole pahoinvointia, hajut ei tee pahaa, edes nälkä ei aiheuta kuvotusta. Sen kyllä tunnen että jotain ylimääräistä tuolla vatsassa on, mutta muuten ajatus raskaudesta on täysin epätodellisen tuntuinen.

Silti tekisi mieli kertoa siitä kaikille :D Mun läheisin ystävä tietää, sekä miehen ja mun isosiskot kumpikin.

Tätä positiivista jännitystä varjostaa edelleen tää selittämätön lämpöily, johon liitän näitä muita oireita - toisen ranteen arkuus, lievät rintakivut, atooppinen ihottuma... Mikä sitten liittyykään lämpöilyyn ja mikä ei? Autoimmuunisairaus? Sydänperäinen tulehdus? Ei auta kuin lähettää toive ja pyyntö yläilmoihin, että ei ole mitään vakavaa. Lääkäri ei ainakaan tuntunut uskovan niin, multa kun laajalti otettu verikokeita ja ne on kaikki normaaleita. Määräs mut tänään myös rintakehän röntgeniin, vaikka oli tietoinen tästä mahdollisesta raskaudesta. Siellä mut tietysti käännytettiin takaisin - ei missään nimessä voida kuvata. Täytyy yövuorosta päästessä käydä labroissa ja samalla kysyä josko voitas muulla tapaa kuvata tuo thorax. Kaikukuvaus?
Oivoi. Olisimpa sellainen positiivinen ihminen että osaisin nyt iloita tästä plussasta ja luottaa siihen et kaikki menee parhain päin. Ja jos ei mene, niin silläkin on joku tarkoitus.

Läheinen ihminen joka on raskaana, sai tänään tietää että todennäköisesti sairastaa vaikeahoitoista parantumatonta sairautta, joka lisää vielä kohtukuoleman riskiä ja voi aiheuttaa ennenaikaisuutta. Eli hieman negatiivisissa merkeissä mennyt siksikin tää päivä. Lisäks olen vielä just niitä ihmisiä että kun tostakin sairaudesta luin oireita niin mielestäni multa löytyy niitä samoja ja monta. Vaikka sit kun järjellä ajattelee niin kuinka epätodennäköistä...

Jotta ei menisi pelkäksi itkuvirreksi, niin täytyy laittaa pari kuvaa meidän lenkkimaisemista tänään :) Kiitän Taivaan Isää, että vaikka terveys ei nyt ole ihan kohdillaan niin olen jaksanut jonkun verran painella tuolla luonnossa ja nauttia koiran kanssa upeista maisemista. Raitis ilma ja luonto on sellasia asioita, jotka saa mun mielialan kohenemaan ja luo uskoa tulevaisuuteen :)

Ja hei! Jos joku kuvien/jaaritteluiden perusteella tunnistaa minut niin ilmaise minulle jollain tavalla, mutta pidä muuten blogi omana tietonasi. :)

o-ou

Juttelin tänään parhaan kaverin kanssa puhelimessa ja ku keskustelu liippasi aihetta niin kaveri sanoo et seisoo just sattumalta kaupassa jonkun raskaustestihyllyn edessä. Pyysin hetken mielijohteesta häntä ottaa mulle sellasen halvan testin mis on kaks tikkua. Myöhemmin hänen tykönä veskissä tikuttelin ne molemmat... Ja positiivinen tuloshan sieltä tuli :o Aluksi näytti vaan haamulta mut kyllä ne taitaa ihan kunnon viivat olla.

Että hupsistakeikkaa.

Tämähän ei siis vielä tarkoita mitään.

Hedelmöitys on tapahtunut joo, mutta onko ees kiinnittynyt niin sitähän ei nyt tiedä. Itse en uskalla tästä ajatella suuntaan tai toiseen. Eniten epäilyttää tuo tissikipu kun on häipynyt eilisestä lähes olemattomiin.

Yksi asia minkä takia olen nyt tässä rampannut lääkärissä pari viikkoa, niin on mun lämmöt mitkä on huidellut oletetusta oviksesta alkaen kokoajan yli 37. Tänään oli huiput, 37,4. En oo koskaan huomannut et ovis aiheuttais mulla noin huomattavaa lämmönnousuu, tosin en oo tarkotuksella mitannukkaan. Välillä on ollu heikompi olo (kuumeisempi) ja välillä reippaampi. Verikokeet, pissakokeet tietty kaikki normit... Oon ajatellu et liittyy atooppisen ihon oireiluun ja outoon rannenivelen kipuun, mut.... Mahdollistahan se on et johtuu tästäkin.
Eniten nyt pelkään sitä et mulla on joku vakavampi sairaus joka vahingoittaa sit mahdollista raskauttaki... Huome seuraavaks arvauskeskuksen lääkäri.

Eli jos joku sattuu lukeen kenellä olis näistä lämpöilyistä kokemusta niin kerro ihmeessä :o

Sekavis tunnelmis mennään täällä. En osaa iloita ainakaan vielä mutta ihanaahan se on, jos tästä valmista tulee ;) <3

Noniin...

Tissit ei oo enää niin kipeet kuin eilen, eli eiköhän se kp1 kolkuttele viimeistään huomenna. Pöh ;)
Tänään päivällä kun heräsin (yövuoroissa oon) vessaan, niin vatsassa jomotti niin että olin ihan varma et menkat alkaa just nyt. No, ei vielä... Uutta kuumeilupäivitystä tulossa vielä varmaan tuossa öiseen aikaan, nyt lähen viemään koiraa kynittäväks :)

Ja hei superkiva, olin saanu seuraakin jo tänne blogiin!! :)

Blogin aloitus

Elikkä... Tänä vuonna 27 vuotta mittarissa ja aika ajoin biologinen kello tikittää niin että pakko päästä purkamaan näitä mietteitä johonkin :)

Takana edellisen parisuhteen aikana tod. näk. tuulimunaraskaus tai varhainen keskenmeno v. 2011, oli sen verran kova koettelemus että kesti pitkään ennenkuin näitä ajatuksia uskalsi taas kaivella esiin.

Nyt oon aivan tuoreessa parisuhteessa ja ikionnellinen... Loppuelämän kumppani löytynyt, uskon niin <3 Molemmat ollaan perhekeskeisiä ja halutaan joskus lapsia...

Mikäli luonto tekee tehtävänsä, "joskus" saattaa olla hyvinkin pian... Hormonaalista ehkäisyä en suostu käyttämään... siitä kokemusta aiemmin, eikä sovi mulle ollenkaan :D Alkuun laskin oviksen ajankohtaa ja ehkäistiin "luomusti" mutta nyt hupsis parina kuukautena hiukan unohtunut.

Tänään kp29, ja normikierto mulla 29-30 päivää, välillä 31kin... Salaa toivon et kp 1 ei tällä kertaa tuliskaan, mut tunne on se että tässä kuussa ei ole tapahtunut mitään.

Mikäli tilanne jatkuu tällaisena, (tuleejosontullakseen) niin tämä blogi saa toimia tunteiden/tuntemusten/haaveiden purkajana ja toivottavasti saan vertaistukea niinsanotusti tänne myös hieman :) Jotenkin aina olen ajatellut että mä en voi lapsia saada, mutta silti sitä toki toivoo.
Luen mielellään varsinkin odotuksen odotus -blogeja, sekä lapsettomuusblogeja on tullut seurattua.

Itsestäni hiukan vielä... Olen koiraihminen ja mukana matkassa maailman kiltein cockerspanieli <3 Rakastan salilla puurtamista, jota olenkin harrastanut jo ennen kuin siitä tuli nykyisenkaltainen muotivillitys :) Lisäksi toki koiran kanssa tehdään pitkiä metsälenkkejä. Tykkään kauneuteen ja muotiin liittyvistä jutuista, mutta enemmän tulee vietettyä aikaa koti-, sali- ja lenkkikuteissa kuin edustusvaatteissa :) Sisustamisesta tykkään myös, mutta yleensä se kodinhoito on sitä yleisen kaaoksen järjestelyä... Yhteistä pesää ollaan tämän kesän aikana tehty ja vielä on omaisuudet hiukan hujanhajan...

Tervetuloa lukemaan :)