Tällä hetkellä:
-rinnat arat
-alavatsa arka ja pikkuisen turvoksissa
-välillä pientä jomotusta tai vihlaisuja alavatsassa
-lämpöä edelleen, tosin lääkäri ei arvellut sen liittyvän raskauteen/ loppukiertoon. Kun mulla ei sellaista oo aiemminkaan loppukierosta ollut, ja nää oireet kuitenkin alkoi jo hedelmöityksen aikoihin, jolloin raskaushormonia ei vielä ollut veressä.
Mulla EI ole pahoinvointia, hajut ei tee pahaa, edes nälkä ei aiheuta kuvotusta. Sen kyllä tunnen että jotain ylimääräistä tuolla vatsassa on, mutta muuten ajatus raskaudesta on täysin epätodellisen tuntuinen.
Silti tekisi mieli kertoa siitä kaikille :D Mun läheisin ystävä tietää, sekä miehen ja mun isosiskot kumpikin.
Tätä positiivista jännitystä varjostaa edelleen tää selittämätön lämpöily, johon liitän näitä muita oireita - toisen ranteen arkuus, lievät rintakivut, atooppinen ihottuma... Mikä sitten liittyykään lämpöilyyn ja mikä ei? Autoimmuunisairaus? Sydänperäinen tulehdus? Ei auta kuin lähettää toive ja pyyntö yläilmoihin, että ei ole mitään vakavaa. Lääkäri ei ainakaan tuntunut uskovan niin, multa kun laajalti otettu verikokeita ja ne on kaikki normaaleita. Määräs mut tänään myös rintakehän röntgeniin, vaikka oli tietoinen tästä mahdollisesta raskaudesta. Siellä mut tietysti käännytettiin takaisin - ei missään nimessä voida kuvata. Täytyy yövuorosta päästessä käydä labroissa ja samalla kysyä josko voitas muulla tapaa kuvata tuo thorax. Kaikukuvaus?
Oivoi. Olisimpa sellainen positiivinen ihminen että osaisin nyt iloita tästä plussasta ja luottaa siihen et kaikki menee parhain päin. Ja jos ei mene, niin silläkin on joku tarkoitus.
Läheinen ihminen joka on raskaana, sai tänään tietää että todennäköisesti sairastaa vaikeahoitoista parantumatonta sairautta, joka lisää vielä kohtukuoleman riskiä ja voi aiheuttaa ennenaikaisuutta. Eli hieman negatiivisissa merkeissä mennyt siksikin tää päivä. Lisäks olen vielä just niitä ihmisiä että kun tostakin sairaudesta luin oireita niin mielestäni multa löytyy niitä samoja ja monta. Vaikka sit kun järjellä ajattelee niin kuinka epätodennäköistä...
Jotta ei menisi pelkäksi itkuvirreksi, niin täytyy laittaa pari kuvaa meidän lenkkimaisemista tänään :) Kiitän Taivaan Isää, että vaikka terveys ei nyt ole ihan kohdillaan niin olen jaksanut jonkun verran painella tuolla luonnossa ja nauttia koiran kanssa upeista maisemista. Raitis ilma ja luonto on sellasia asioita, jotka saa mun mielialan kohenemaan ja luo uskoa tulevaisuuteen :)
Ja hei! Jos joku kuvien/jaaritteluiden perusteella tunnistaa minut niin ilmaise minulle jollain tavalla, mutta pidä muuten blogi omana tietonasi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? :)