Hölmö minä :)

Mulla on oireita tosi vaihtelevasti. Jonain päivinä öklöttää vähän pitkin päivää ja kaikki lämmintä ruokaa ja hedelmiä lukuunottamatta aiheuttaa inhon puistatuksia. Sit taas välillä menee parikin päivää ettei tunnu oikeen mitään muita oireita kuin rintojen ja alavatsan arkuus. Tällasten päivien aikana olen tietysti aina vakuuttunut, että raskaus on mennyt kesken.. Tällasena heikkona hetkenä siis, menin varaamaan vielä yhden varh.ultran nähdäkseni, onko tuolla vielä joku hengissä. 90e on mielestäni siitä mielenrauhasta pieni hinta.

Ja olihan siellä, katkarapu joka oli kasvanut normaalisti, täsmäten viikkoihin jopa niin että oletettua 8+1 sijaan koko vastasi 8+2 :) Hiukan jäi mietityttämään se, kun pikkuisen käsiä/ jalkoja ei oikeen erottunut, vaikka lääkäri aloitettaessa sanoi että niitä pitäisi siellä jo näkyä. Kuitenkin ultratessa jutteli, että kaikki näyttäisi olevan hyvin. Myöskään liikettä ei näkynyt, pitäisiköhän sen jo polskia siellä? :o En uskaltanut oikeen kysellä enempää. Vaikkakin, lääkäri on aivan ihana vanhempi mies, todella lempeä ja asiantunteva setä <3  Voin suositella kyseistä lääkäriä jos joku Turun seudulla kaipaa hyvää yksityistä gynekologia?:)

Olen tosi laiskasti kirjoitellut tätä blogia, joka näkyy myös lukijamäärissä :D Tosiaan, mulla ei yleensä oo konetta käytettävissä tähän hommaan. Ajattelin kuitenkin tehä postauksen jossa kerron enemmän itestäni, ja miten oon tähän tilanteeseen päätynyt. Jotain musta ja tuosta toisesta puoliskosta, sekä tunteista joita tää yllättävä raskaus meissä herättää.

Jouduin valitettavasti perumaan meidän ekan neuvola-ajan, ja seuraava aika löytyi vasta ens vkon torstaille. Vähän myöhään, sillon on nimittäin jo kymmenes rv käynnissä. Meillä on neuvolassa myös mahdollisuus ultrata, siellä on sellanen lahjotuksena saatu aataminaikanen laite jolla ultrataan vatsanpeitteiden läpi. Näkyypähän siellä sitten, onko pikkuisemme selvinnyt tästä kriittisestä yhdeksännestä viikosta. Peukut pystyssä :)

Kuulumisia!

Olempas ollut laiska kirjoittamaan. Johtunee siitä että joudun käyttämään tähän hommaan nykyään puhelinta :/
Olin tällä viikolla muutamana yönä valvonut tuntikausia varmana siitä, että mulla on mennyt tää kesken. Syynä oli ajatus siitä, että mun oireet olis muka hävinneet. Vaikea sanoa onko vähentyneet tai lisääntyneet, kun ei mulla kauheen voimakkaita oireita ole muutenkaan ollut. Totuus on kuitenkin se että tissit on yhtä arat kuin ennenkin ja etomista on pitkin päivää... Onneksi ei oikeen kunnolla okseta... Väsyn ja hengästyn tosi helposti, lääkärin mukaan ehdottomasti kuuluu asiaan.
Uskalsin maanantaina varata ekan neuvolan, joka on nyt maanantaina eli ylihuomenna. Eka käynti on mulle vanhastaan tuttu, kun pari vuotta sitten ehdin hätiköidä turhaan. Miehelle tämä on kumminkin uutta, joten on kiva että hän pääsee mukaan. Aika on aamulla, joten hän lähtee sieltä sitten töihin - kuten joka viikko, toiseen kaupunkiin maanantai aamusta to iltaan.
Nyt meillä on menossa 7+4 ja toivottavasti olis kaikki vielä hyvin. Neuvolassa on ikivanha surkea ultrauslaite, jolla voi katsoa vatsanpeitteiden läpi. Hyvinkin todennäköistä on, ettei sen kanssa näy mitään, mutta rauhoittaisihan se, jos siellä jotain liikettä näkyisi sykkeen merkiksi. :)
Viikonlopun jatkoja kaikille :)

6+4 ja pikkuisella kaikki hyvin :)

Eilen oli siis meidän toka varhaisultra. Olin kokoajan satavarma, että huonoja uutisia tulee... joten jännitti kovasti. Heti aluksi lääkäri kuitenkin ilmoitti, että alkio on reilusti kasvanut sitten viime käynnin... ja näkyihän siinä näytöllä sitten hetken päästä jo reipas sykekin. Lääkäri pisti äänet päälle laitteeseen ja sain ekaa kertaa elämässä kuulla huimaa pienen sydämen jumpsutusta sisuksistani :D Oli se kyllä ihmeellistä. Vaikka pitkän aikaa ootin, että lääkäri sanoo sen olevan vain minun jonkun oman valtimon ääni.
Koko ultraus saatiin nauhalle, joten kuunneltiin ääntä ja katseltiin pientä ihmettä omalta dvd:ltä vielä kotona, toisen puoliskon kun nimittäin jätin lääkärin odotushuoneeseen pelkäämään pahinta.
Loppu aika mittailtiin sitten kokoa, joka vastasi tällä kertaa täsmällisesti sitä mitä kuukautisten mukaan tällä hetkellä pitäiskin olla. Semmonen epäselvä hippu se vain oli ruudulla, ei kyllä erottunut vielä yhtään mitään muuta kuin se syke. En osaa ajatella vielä, että mun mahassa kasvaa ihminen...

Toivotaan nyt vain että kaikki menee hyvin tästäkin eteenpäin. Olis ihana saada toukokuun alkuun oma pieni nyytti <3 Puol vuotta olis sitten serkuksilla ikäeroa, kun miehen siskolla la juuri jouluksi :) Muutenkin on kiva kun on nyt seuraa sitten meistä toisillemme, niin vauva- kuin odotusaikana, jos siis kaikki menee putkeen :)

Oma terveys sensijaan heittää tällä hetkellä totaalisesti häränpyllyä. Olo on aiva kipeä, mutta väkisin vaan oon ollut töissä kun en ole saanut lääkäriä varattua. Ei ole flunssaa edelleenkään, mut kuumeinen olo ja mun syke huitelee jossain 90 levossakin kokoajan, saati sitten kun touhuaa jotain. Ei jaksa ees rauhallista lenkkiä tehdä :( Tosin täällä töissä on ihan pakko asukkaiden kanssa käydä.
Eli lääkäriä sitten vaan varailemaan maanantaina, ellen jo tänään soita tk:hon jos sais huomiseksi saikkua. Meillä on vaan niin surkea tilanne että koko osastolla mennään muutenkin vajaalla miehityksellä kokoajan...

Saispa jotain selkeyttä tähän omaan vointiin niin olisin ikionnellinen!

Raskausoireiden puolesta on rinnat kasvaneet ja arat, sekä pientä etomista pitkin päivää. Pysyy kurissa, kun syö säännöllisesti - vaikka välillä ei tee kyllä mieli mitään. Nälkä saattaa myös iskeä välillä tosi voimakkaasti, ihan yllättäen :) Uni maistuu illalla aikaisemmin kuin normaalisti ja yöt oon nukkunut sikeämmin. Mikä on erittäin kiva asia :)

Kiva kun oli uus lukijakin eksynyt mukaan :) Tervetuloa!

Eilen ultrassa...

...näkyi ruskuaispussi ja alkanut raskaus, joka vastasi viikkoja 5- 5+2.
Sykettä ei vielä saatu näkyviin.
Itse uskon että raskauden etenemisen mahdollisuus on ehkä 1%. Vaikka tiedän, ettei yksi tuulimunaraskaus vielä määritä seuraavaa raskautta millään tavalla.
Jotenkin vaan ajattelen, et mun munasolut on viallisia...
Varasin seuraavan ultran viikon päähän. Täällä mennään aika negatiivisissa tunnelmissa.

Koiran oireita :)

Täällä odotellaan edelleen pahoinvointia, jota ei kyllä ole ollut havaittavissa laisinkaan. Muut oireet, eli lähinnä tissien arkuus ja alavatsan tuntemukset ovat ennallaan. Viime yönä tuli nukuttua vähän huonommin, kun menkkamainen jomotus havahdutti aina välillä. Kuuluu asiaan...

Koiran käytöksessä olen huomannut muutoksen, eli se kyllä oireilee :D Koirahan vaistoaa raskauden, oisko joku haju siinä raskaushormonissa. Yleensä se nukkuu yöt omassa kopassa tai jalkopäässä, mut viime viikkoina se on nukkunut yöt aivan mun kyljessä, mielellään vielä pää mun vatsan päällä :) Yövuoroissa kun olin ja nukuin päivät, niin se ei kuulemma suostunut tulemaan mun vierestä pois ollenkaan, vaikka yleensä se on heti lähdössä mukaan kun huomaa et jompikumpi meistä tekee lähtöä. Hasssu, ihana eläin :)

Tein jotain varsin typerää, ja siirsin netissä mun varhaisultraa jo tän viikon perjantaille, vaikka tiedän että todennäköisesti en tule siellä hullua hurskaammaksi. Sillon meinaa pitäs mun laskujen mukaan olla vasta 5+3 viikkoja. Mut näkeepähän kuitenkin, onko kiinnittynyt oikeaan paikkaan eikä kohdun ulkopuolelle.
Täytyy varata uusi aika siitä sitten vaikka viikon päähän, niin sit ois hyvä mahis nähä jo syke, mikäli siellä sitten sellasta on. Jännää :)

Tänään olis kai 4+5

Mikäli tuolla mahassa mitään on.
Oireet/ niiden puute pysynyt kuitenkin täsmälleen samana kuin ennen. Koitan nauttia siitä ajatuksesta että olen raskaana, ja asia pyörii jatkuvasti mielessä...
...toisaalta myös kauhukuvana kahden vuoden takainen tuulimunaraskaus, lääkkeellinen kohdun tyhjennys (mikä oli kyllä hirveintä mitä oon ikinä kokenut) sekä lopulta kohdun kaavinta sairaalassa, kun lääkkeellinen tyhjennys ei ilmeisesti hoitanut tehtäväänsä. Ja se pettymys...

No, pessimisti ei pety.