Olempas ollut laiska kirjoittamaan. Johtunee siitä että joudun käyttämään tähän hommaan nykyään puhelinta :/
Olin tällä viikolla muutamana yönä valvonut tuntikausia varmana siitä, että mulla on mennyt tää kesken. Syynä oli ajatus siitä, että mun oireet olis muka hävinneet. Vaikea sanoa onko vähentyneet tai lisääntyneet, kun ei mulla kauheen voimakkaita oireita ole muutenkaan ollut. Totuus on kuitenkin se että tissit on yhtä arat kuin ennenkin ja etomista on pitkin päivää... Onneksi ei oikeen kunnolla okseta... Väsyn ja hengästyn tosi helposti, lääkärin mukaan ehdottomasti kuuluu asiaan.
Uskalsin maanantaina varata ekan neuvolan, joka on nyt maanantaina eli ylihuomenna. Eka käynti on mulle vanhastaan tuttu, kun pari vuotta sitten ehdin hätiköidä turhaan. Miehelle tämä on kumminkin uutta, joten on kiva että hän pääsee mukaan. Aika on aamulla, joten hän lähtee sieltä sitten töihin - kuten joka viikko, toiseen kaupunkiin maanantai aamusta to iltaan.
Nyt meillä on menossa 7+4 ja toivottavasti olis kaikki vielä hyvin. Neuvolassa on ikivanha surkea ultrauslaite, jolla voi katsoa vatsanpeitteiden läpi. Hyvinkin todennäköistä on, ettei sen kanssa näy mitään, mutta rauhoittaisihan se, jos siellä jotain liikettä näkyisi sykkeen merkiksi. :)
Viikonlopun jatkoja kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? :)