Mulla on oireita tosi vaihtelevasti. Jonain päivinä öklöttää vähän pitkin päivää ja kaikki lämmintä ruokaa ja hedelmiä lukuunottamatta aiheuttaa inhon puistatuksia. Sit taas välillä menee parikin päivää ettei tunnu oikeen mitään muita oireita kuin rintojen ja alavatsan arkuus. Tällasten päivien aikana olen tietysti aina vakuuttunut, että raskaus on mennyt kesken.. Tällasena heikkona hetkenä siis, menin varaamaan vielä yhden varh.ultran nähdäkseni, onko tuolla vielä joku hengissä. 90e on mielestäni siitä mielenrauhasta pieni hinta.
Ja olihan siellä, katkarapu joka oli kasvanut normaalisti, täsmäten viikkoihin jopa niin että oletettua 8+1 sijaan koko vastasi 8+2 :) Hiukan jäi mietityttämään se, kun pikkuisen käsiä/ jalkoja ei oikeen erottunut, vaikka lääkäri aloitettaessa sanoi että niitä pitäisi siellä jo näkyä. Kuitenkin ultratessa jutteli, että kaikki näyttäisi olevan hyvin. Myöskään liikettä ei näkynyt, pitäisiköhän sen jo polskia siellä? :o En uskaltanut oikeen kysellä enempää. Vaikkakin, lääkäri on aivan ihana vanhempi mies, todella lempeä ja asiantunteva setä <3 Voin suositella kyseistä lääkäriä jos joku Turun seudulla kaipaa hyvää yksityistä gynekologia?:)
Olen tosi laiskasti kirjoitellut tätä blogia, joka näkyy myös lukijamäärissä :D Tosiaan, mulla ei yleensä oo konetta käytettävissä tähän hommaan. Ajattelin kuitenkin tehä postauksen jossa kerron enemmän itestäni, ja miten oon tähän tilanteeseen päätynyt. Jotain musta ja tuosta toisesta puoliskosta, sekä tunteista joita tää yllättävä raskaus meissä herättää.
Jouduin valitettavasti perumaan meidän ekan neuvola-ajan, ja seuraava aika löytyi vasta ens vkon torstaille. Vähän myöhään, sillon on nimittäin jo kymmenes rv käynnissä. Meillä on neuvolassa myös mahdollisuus ultrata, siellä on sellanen lahjotuksena saatu aataminaikanen laite jolla ultrataan vatsanpeitteiden läpi. Näkyypähän siellä sitten, onko pikkuisemme selvinnyt tästä kriittisestä yhdeksännestä viikosta. Peukut pystyssä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? :)