Kuka on Karoliina

Lupasin kertoa vähän enemmän itsestäni. Hankala homma, olen vähän sellainen että kun saan hanat auki niin tekstistä ei tule loppua ollenkaan. Joten jospa - vaikka minua ei ole kukaan haastanut - kertoisin sen 11 faktaa itsestäni näin alkuun. :)

1. Olen käynyt lukion hyvin arvosanoin ja hiukan "vasemmalla kädellä", mutta minulla on kuitenkin paperit joilla voisi hakea opiskelemaan vaikka yliopistoon. Joskaan ei nyt mihinkään lääkikseen :D Tästä huolimatta en ole suorittanut yhtään koulutusta loppuun, vaan opiskellut vuoden toimintaterapiaa sekä vuoden lähihoitajakoulussa.

2. Olen tehnyt hoitotyötä vammaisalalla lähinnä autistien parissa n. 8 vuotta ja viihtynyt erittäin hyvin!

3. Minulla itselläni on psykologin toteamana todennäköisesti ADD (attention defict disorder) eli tarkkaavaisuuden suuntaamisen häiriö. (Tutkimuksia ei suoritettu virallisesti loppuun, koska koin että minulle itselle riittää tieto siitä, mikä minua "vaivaa".) Tämä selittänee monta asiaa lapsuudestani sekä opiskeluajoistani - mm. iänikuiset nukahtamisvaikeudet, koulukiusaaminen ja itsensä tunteminen ulkopuoliseksi ryhmässä, hajamielisyys arjessa, opintojen ja muiden asioiden keskenjääminen...

4. Olen löytänyt liikunnan ilon vasta reilu parikymppisenä, vaikka en olekkaan ollut nk. liikkumaton lapsi (meillähän ei ollut lapsuudessani edes telkkaria). Tämä on kohentanut itsetuntoani, itsetuntemustani ja tietenkin kuntoani todella paljon :) Olen löytänyt salilta kanavan purkaa sitä sisua jota minusta luonnostaan löytyy.

5. Minua on aina pidetty voimakastahtoisena ja minulla on voimakkaat mielipiteet asioista. Tämä jää harvoin muille epäselväksi, mutta iän myötä olen paljon pehmentynyt ja oppinut kuuntelemaan ja harkitsemaan muiden mielipiteitä enemmän, sensijaan että paukutan omat ajatukseni aina esille ja pidän niitä totuutena. Tässä olen ylpeä itsestäni - olen kasvanut ihmisenä vuosien varrella, kuitenkaan menettämättä omaa itseäni :)

6. Olen seurustellut ensimmäisen kerran vakavasti vasta 23-vuotiaana. Tähän mennessä minulla oli ollut vain muutaman kuukauden kestäneitä seurustelusuhteita ja niitäkin vain muutama. Olinkin tähän asti vakuuttunut siitä, että minua ei pysty kukaan rakastamaan.

7. Ensimmäinen vakava parisuhteeni kesti sekin vain 2,5 vuotta, mutta se muutti käsitykseni - minua pystyy siis sittenkin joku rakastamaan ja minä osaan elää parisuhteessa. Me vain emme olleet oikeita toisillemme, mutta suhde hioi ja opetti minua paljon. Välimme ovat edelleen hyvät ja muistelen tätä yhdessäoloaikaa pelkästään hyvällä.

8. Tämän jälkeen en olekkaan sinkkuna ollut montaa viikkoa, enkä sinkkuaikoja kaipaakkaan! Uskon, että olen löytänyt elämäni miehen ja kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Ne loksahtelut vain tuottavat välillä kipuja...
Edelleen minusta, entisestä usein hyljeksitystä tytöstä, tuntuu uskomattomalta, että en joudukkaan viettämään loppuelämääni yksin. Minusta rumasta ankanpoikasesta kasvoi nainen, joka ihme kyllä jopa herättää ihailua vastakkaisessa sukupuolessa. Kertokaapa se 12-vuotiaalle Karoliinalle.

9. Olen kolmesta sisaruksesta nuorin, ja ikäeroa minulla onkin vanhempiin sisaruksiin reilusti, 10 ja 13 vuotta. Varsinkin siskon kanssa olen erittäin läheinen. Välimatkasta johtuen näemme hieman liian harvoin, mutta siskon kanssa keskusteleminen on terapiaa minulle. Hän on niin samanlainen luonteeltaan kuin minä ja yleensä ymmärtää kaikki ajatukseni ja ongelmani. Otamme myös yhteen välillä kipeästi, koska olemme molemmat niin voimakkaita persoonia.

10. Olen täti viidelle lapselle, joista kaksi on adoptoituja. Näistä kahdesta toinen on minulle erityinen, vaikka näin ei saisi tietysti olla. Häntä vain niin hartaasti toivottiin ja odotettiin, ja kun hän viimein saapui, hän täytti ihanasti kaikki toiveet ja haaveet joita meillä hänestä oli. Rakastan tätä lasta aivan suunnattomasti ja toivoisin että osasin sen hänelle myös paremmin näyttää. Kiitän hänestä, sekä pikkuveljestään rakastavaa Taivaan Isää, joka heidät siskolleni johdatti :)

11. Äskeisen aasinsillan kautta, perheeni on kristitty. Olen onnellinen siitä, että vanhempani, isovanhempani, siskoni sekä veljeni perheet ovat kaikki uskovia ja lapset saavat kasvaa luottaen rakastavaan Jumalaan, kuten minäkin sain.
Itse olen kuitenkin aina ollut oman tieni kulkija ja perheen hmm sanoisinko hieman musta lammas. Mutta uskon ja luotan, että Jumala rakastaa mustaakin lammasta.
Ainakaan ei voi sanoa että olisin naiivi ja kapeakatseinen, sillä olen kristillisestä kasvatuksestani huolimatta viettänyt aika huoletonta elämää ja tehnyt paljon virheitä. Alkoholin käyttöön en suhtaudu tuomitsevasti (kuten eivät onneksi sisaruksenikaan), mutta sitä on tullut elämässä käytettyä varsin epäkristillisellä tavalla. Heh... Suoraan sanottuna, en edelleenkään varmaan sylkisi kuppiin, ellei tätä raskautta olisi. Tosin käyn viihteellä harvoin, n. 3-5 krt vuodessa. 
Maailmankatsomukseni ja suhtautumiseni elämänkumppaniin on kuitenkin kristillinen. En ala seurustelemaan muuten vaan, vaan sillä ajatuksella, että meidän on tarkoitus olla yhdessä. Toisen ihmisen hylkääminen on synti, koska siinä satuttaa toista.
Kaikki huoleni, sairauteni ja rakkaani asiat tuon Jumalan eteen, vaikka rakkaani ei olekkaan uskossa. Ei hän myöskään Jumalaa kiellä. Toivon, että molemmat löytäisimme sydämeen todellisen uskon - joskus tuntuu, että sitä on itselläkin enää niin vähän.

Huh, jaksoikohan kukaan tätä lukea. No jos ei jaksanut niin ei se mitään, kuluipahan minulla pitkästä yövuorosta tovi tätä kirjoitellessa. :)