Kropasta!

Meinasin vähän tehdä postausta siitä, miten mun keho on muuttunut raskauden myötä. Laitoin koneelle vähän ENNEN-kuvia, mutta JÄLKEEN-kuvia ei nyt ole, koska puhelimeni hajosi ja kaikki kuvat menivät sen mukana.. Nyt en yövuorossa turvonneella masulla jaksa alkaa kuvailemaan massua, koitan ryhdistäytyä asian suhteen jatkossa :)

Olen siis ollut kova treenaamaan salilla, ja vielä kesän alkaessa mulla oli cockerspanielin lisäksi saksanpaimenkoira, joka tarvitsi todella paljon lenkitystä. Lisäkiloja ei siis päässyt kertymään, vaikka olenkin aina ollut herkkusuu. Välillä söin terveellisemmin ja välillä herkuttelin enemmän, pidin kuitenkin huolen siitä että saan riittävästi proteiineja ja hyviä hiilareita. En ole treenannut ulkonäön takia vaan ollut aina enemmän kiinnostunut itseni ylittämisestä ja voiman kasvattamisesta, mutta välillä tuli otettua kuvaa siitäkin, mitä tuloksia treeni sai kropassa aikaan. Kyllä ulkonäkökin on ollut tärkeä asia, niinkään en ollut tarkka siitä paljonko rasvaa on kertynyt, vaan paljonko on lihasta tullut lisää... Vatsalihaksetkin kertoivat vaan voimasta keskikehossa, joka mulle meinaa parempia tuloksia kyykyssä, yms... Voima on siis mun juttu, vaikka en luonnostaan mikään voimanainen ehkä ole. Kaiken eteen on tehty helvetisti töitä :)

Nyt olen joutunut muuttamaan ajattelumaailmaa raskauden ajaksi ihan kokonaan. Ei näy ainakaan rentona seistessä yhtäkään vatsalihasta. Muutkaan lihakset eivät ole enää niin esillä, kun en saa enää syödyksi tarpeeksi proteiinia - on syötävä sitä mikä maistuu, kun välillä tuntuu ettei maistuisi oikeen mikään.

Mun kunto romahti raskauden alussa niin pohjalle, että salin lisäksi lenkkeilykin jäi jossain vaiheessa ihan kokonaan. Olo ei vaan ollut terve. Nyt yritän kuntoa kohottaa taas sen verran mitä pystyy ja jaksaa... Tällä hetkellä ei vaan saa itseä repiä, ettei pikkuiselle käy huonosti <3 Todella helposti edelleen raskaan liikkumisen jälkeen tulee heikottava olo ja ruokaa on saatava äkkiä naamariin.

Hyvin olen kuitenkin salilla pärjännyt taas, ja vaikka painot on pienemmät, niin olo on terve :) Uskon että vauvan syntymän jälkeen saan taas hyvin treenistä kiinni, jos vaan kykenen pitämään lihasten peruskuntoa yllä.

Ai että, ehkäpä joskus vielä näytän tältä. Perhaps not. Jälkikasvu tietysti menee kaiken edelle, mutta kyllä äidin täytyy myös voida hyvin. Mä voin hyvin silloin kun voin vahvasti ;)

 

Bodaus-lehteen treenikuvaa.

On se kyllä kieltämättä haikea ajatella, että mun vatsanahka ei tule enää koskaan varmaan näyttämään tolta. Onneksi on sentään muutama kuva säästynyt ihmeteltäväksi :D Voin niillä sitten ylpeillä, kun nahka roikkuu :D Vaikutan varmaan hirmu pinnalliselta. Elämä on muuttumassa todella monella tapaa nyt, eikä mitenkään vähäisimpänä ole muutos joka kohdistuu mun kehooni. Se on kuitenkin tuottanut mulle ylpeyttä ja onnistumisen tunnetta monta kertaa tällä nimenomaisella saralla. Nyt se on tuottamassa sitten ylpeyttä aivan toisella tavalla :D

Raskaus on onnellinen asia, ja tässä istuessani ja tunnustellessani vatsassa tapahtuvaa myllerrystä - höyhenenkevyitä kopsahduksia ja tuskin havaittavaa tutinaa - en kadu mitään. Olen valtavan onnekas, kun kehoni toimii sille tarkoitetulla tavalla. Se suojelee hellästi sisälläni kasvavaa elämää.
Se ei ole niin vahva, kuin ennen. Mutta se on tarpeeksi vahva tärkeimpään tehtäväänsä; kannattelemaan pientä nyyttiä. Vaikkapa suojelemaan pimeillä kujilla.